Olin kuusitoistavuotias ja olin juuri kiivennyt portaalle

Olin kuusitoistavuotias ja olin juuri kiivennyt portaita ulos 86th Streetin metroasemalta NYC:ssä, jossa asuin. Oli myöhä ja olin matkalla kotiin. Kadut olivat edelleen melko täynnä, ja huomasin nuoren miehen, jolla oli kuriton hiukset harjoittelemassa karatepotkuja. Kun hän huomasi minut, hän pysähtyi ja alkoi seurata minua kadulla.

Aloin kävellä nopeammin ja niin hänkin. Olin melkein juoksemassa, kun astuin rakennukseeni tämän nuoren miehen kanssa, joka ajoi minua takaa aulan läpi. Pääsin hissipenkille ja mies seisoi sivussa, mutta silti lähelläni. Myös muut talon asukkaat odottivat, joten tunsin oloni hieman rauhoittuneeksi, vaikkakin silti levottomaksi.

Hissi saapui ja nousin muutaman muun kanssa Hissien valmistaja ihmisiä. Karate mieskin pääsi mukaan. En halunnut painaa lattiani nappia, koska asuin viereisessä viimeisessä ja pelkäsin, että päädyn olemaan kahdestaan ​​hänen kanssaan. Muut ihmiset painoivat alempien kerrosten painikkeita ja minä pysähtyin. Samoin karate mies. Odotin hänen painavan nappia, mutta hän vain seisoi siinä jäykästi ja tuijotti minua puolihulluin silmin… odottaen.

Hissin ovet olivat sulkeutumassa ja lukitsin. Ääreisnäöni perusteella näin hänen silmänsä levenevän, kuten kaikkien muidenkin, koska he luultavasti pitivät minua hulluna. Helpotus tulvi minut katsoessani ovien sulkeutuvan karatemiehen takana.

Aina silloin tällöin muistelen tuon tapauksen ja mietin, mitä olisi tapahtunut, jos olisin jäänyt tuohon hissiin – ja sitten täristän.